Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajatuksia. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, heinäkuuta 28, 2025

miksi kellumme ja miksi vene ei uppoa

Opin uimaan noin kymmenen vuotiaana. Osaan hyvin uida ja kellua. Mutta miksi ihminen pysyy uidessa ja kelluessa veden pinnalla. 
Vastaus löytyy fysiikan laista.
Arkhimedeen periaatteen mukaan esine kelluu, jos sen syrjäyttämän nesteen paino on yhtä suuri tai suurempi kuin esineen oma paino. Esineeseen kohdistuu ylöspäin suuntautuva noste, joka vastaa sen syrjäyttämän nesteen painoa.




Esim veneitten muoto ja tilavuus on suunniteltu siten, että ne syrjäyttävät riittävän vesimäärän. 
Kun syrjäytetyn veden paino on sama tai suurempi kuin veneen ja siinä olevien ihmisten ja tavaroitten paino, vene pysyy pinnalla eikä uppoa. 
Sama pätee ihmisen kellumiseen ja uimiseen. Kellumiseen tarvitaan, että ihmiskehon tiheys on pienempi kuin veden tiheys. Keuhkoissa oleva ilma lisää kehon tilavuutta suhteessa sen painoon, mikä auttaa kellumaan. Kun ihminen kelluu vaakatasossa, hän syrjäyttää vettä, ja noste kannattelee häntä.
Uidessa ihminen käyttää raajojen liikkeitä luodakseen eteenpäin suuntautuvaa työntövoimaa ja pitääkseen itsensä pinnalla. Osa kehosta on tyypillisesti veden pinnan yläpuolella.
Uimataidottoman haasteet. Jos ihminen on pystyasennossa vedessä, ja  jos hän yrittää "kävellä" vedessä suurin osa hänen kehostaan on upoksissa. Tällöin kehon tiheys voi olla suurempi kuin veden tiheys, jolloin noste ei riitä kannattelemaan kehoa ja hän voi vajota pinnan alle. 
Uimataitoon liittyy myös  kyky hyödyntää keuhkoissa olevaa ilmaa kelluvuuden parantamiseen.
Kelluminen ja uiminen perustuvat siihen, että kehon syrjäyttämän veden paino on riittävä kannattelemaan sitä. Uimataidon oppimiseen liittyy myös kehon asennon hallinta ja rentoutuminen vedessä, jotta kelluvuutta saadaan hyödynnettyä.
(Tekoälyn avustama, mutta minun suunnittelema aihe)

sunnuntai, kesäkuuta 15, 2025

vanhempana olemisen vaikeus

 Vanhempana oleminen opitaan omilta vanhemmilta. Jos omaa isän tai äidin mallia ei ole ollut, vanhemmuuteen liittyy epävarmuutta. Ilman vanhemman identiteettiä on vaikea rakentaa olla vanhempi.
Jos vanhemman omaan lapsuuteen liittyy epävarmuutta, traumaattisia muistoja ja kokemuksia, hän voi siirtää tunteita ja kokemuksia tiedostamattaan, omille lapsilleen

Kun vanhempi kamppailee omien vanhemmuuteen liittyvien tunteidensa kanssa ja käsittelee omia lapsuudenaikaisia traumojaan, hän tuntee oman haavoittuvuutensa. Vanhemman kyvyttömyys toimia toisin, voi aiheuttaa emotionaalista etäisyyttä omiin lapsiinsa.

Aikuisena vanhempi ja lapsi käsittelee omia lapsuudenkokemuksiaan ja niihin liittyviä traumoja. Lapsi voi toistaa samoja virheitä, kuin vanhempansa, koska ei tiedä tai osaa parempaa tapaa toimi ja ellei lapset itse keksi tapaa toimia toisin. Vanhempien epävarmuus heijastuu takaisin lasten kautta, heidän tahtomattaan, .

Vanhempien on tärkeä oppia antamaan anteeksi itselleen ja tiedostamaan, että on tehnyt parhaansa niillä resursseilla ja tiedolla, jotka heillä on ollut.
(teksti tekoälyn avustama)

torstaina, toukokuuta 28, 2020

vanha pihapiiri hiljentynyt

Vuosia sitten kuljin reittiä, jossa katseeni usein hakeutui pieneen mökkiin. Se oli piilossa tiheän puutarhan keskellä, omenapuut ja marjapensaat kätkivät sen lähes kokonaan katseilta. 
Joskus kun kuljin ohitse huomasin vilahdukselta vanhan naisen puuhailevan pensaiden ja puiden kätkemässä puutarhassa. Hän liikkui, melkein kuin hän ei haluaisi tulla nähdyksi. Toisinaan taas näin hänet postilaatikolla, hakemassa päivän lehteä. 
En koskaan vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan, emmekä edes nyökänneet toisillemme. Hän oli kuin osa maisemaa, osa sitä kiinnostavaa mysteeriä, joka 
kulkureittini varrella 
oli. 
Joulun aikaan mökin ikkunoilla loistí kynttilät. Valaistus teki pihapiiristä tunnelmallisen paikan keskellä talvikauden hiljaisuutta.
Sitten, eräänä keväänä mökin ohitse kulkiessani mökin ja huomasin, että että jotain oli muuttunut. Piha oli hiljainen, ja ainoat äänet olivat vanhan koivun hatarasta pöntöstä kuuluva tiaisperheen viserrys. Uteliaisuus sai minut poikkeamaan tieltä pihalle, ei jälkeäkään asukkaasta. 



En koskaan tiennyt naisesta enempää tai minne hän katosi. 
Hän jäi vain muistoksi, osaksi sitä salaperäistä mökkiä ja sen kätkettyä puutarhaa. 
Mökki seisoo siinä, hiljaisena muistona yhdestä elämän jaksosta.