neidonkorentojen lepohetki

 Neidonkorentoja kannon päällä.

punkki puutiainen valmiina lähtemään mukaan

Pieni, punkki puutiainen, 
epämieluisa matkamies, 
heinän reunalla vaaniva, 
odottaen tilaisuuttaan. 
Se on hiljainen hiipijä, 
luonnon oma vähäinen, 
kevään ja kesän mukana, 
valmiina seikkailuun. 
Odottaa ohikulkijaa, 
karvaista tai nahkeaa, 
pientä karvaista isäntää,
tai ihmistä suurensuurta.





 Sitten kiinnittyy tiukasti,
 tarttuu tiukalla otteella, 
etsii paikkaa lämpimää, 
syvältä ihon poimusta 
Se juo rauhallisesti, 
huomaamatta, salaa, 
kasvaa pyöreäksi, 
täydeksi palloksi. 
Vaikka se on pieni, 
voi kantaa mukanaan, 
monta tarinaa,
jotka särkee mielen rauhan. 
Mutta luonto monimuotoinen
kaikki on osa sitä, 
myös puutiainen, 
pieni, sitkeä sielu.
(tekoälyn avustama teksti)