vanhan myllyn tarinaa

 Joki virtaa verkalleen, kertoo tarinaa menneeseen.
Siellä seisoo vakaana vesimylly, aikaa uhmaavana.
Monet sukupolvet mylly näki, työn ja toiveet, arjen väki.
Sisällä kaikuivat äänet jylhät, kun kiven hampaat viljaa jäyti.
Jauhoksi muuttui jyväset viljan, leivän tuoksu jo levisi ilmaan.






Nyt se viipyy paikallaan hiljaa, muistoissaan elää jäytäen viljaa
Virta yhä solisee, koski pauhaa, mylly lepää, aikojen saattamaa.
Vanhoja kaikuja se meille kantaa, menneen työn ja elämän kuvia antaa.

rentukka kukkii rannalla

tulviva joki

Vesi nousee ja peittää pellot, 
kevät on kuin luonnon raivo, 
vapautuu talvisesta taakasta, 
sen kylmistä kahleista, 
herätäkseen uudelleen eloon.