unohdetun polun retki

 Tein pienen löytöretken. Olen kulkenut sen tienristeyksen ohi lukemattomia kertoja, mutta koskaan aiemmin en ollut poikennut tälle vähän sivussa olevalle polkutielle.
Poikkesin sinne tänään, sillä kipeät nilkkani kaipasivat lepoa kovasta, pikitiestä. 
Pehmeä polku osoittautui lempeämmäksi askeltaa. Kulkiessani tuolla polulla tunsin, kuinka alue huokui menneiden aikojen tarinoita. 

 

 

Vanha kärrypolku kulki useamman vanhan asuintilan kautta noin viiden kilometrin matkan, päätyen lopulta paremmalle tielle. Pellot olivat nyt kesannolla ja polun reunalla kasvoi luonnonkukkia, joissa pörräsi hyönteisiä.
Tämä seutu oli rauhallinen, vain palokärjen ja korpin ääni rikkoi hiljaisuuden.
Olen varma, että palaan sinne pian uudelleen kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta.