Aamun auringonnousu maalasi maailman pehmeillä kultaisilla sävyillä, mutta minun maailmani oli kirkkaan keltainen.
Se oli keltainen, sillä pienet voikukat olivat kuin auringot, jotka olin taiteillut tähdiksi hiuksiini.
Seppeleen varret olivat eripitusia, toiset roikkuivat epämääräisesti, juuri siinä on sen kauneus.
.
Seppeleen pehmeät varret olivat viileät aamukasteesta ja pörröiset kukat oli pehmeitä. Voikukkakruunu hiuksillani ei ollut vain koriste, vaan muistutti minua siitä, miten pieneistä, katoavista, hetkistä voi löytää iloa ja olla onnellinen.
