hiljainen huuto hökkelistä

Lähdin ulkoilemaan metsään, josta olin käynyt joskus menneinä vuosina käynyt keräämässä sieniä. Siellä metsässä, puiden tiheän lehvästön kätkemänä, näkyi vanha, hylätty rakennus.
Sen pystyyn jääneet seinät olivat harmaantuneet ajan saatossa.
Sammal oli vallannut kivijalan  ja kasvillisuus oli alkanut ottaa pihaa takaisin luonnon haltuun. Rakennus oli kuin muisto menneestä, hiljainen todistaja unohdetuista ajoista.
Paikka on ollut pitkään koskematon.

Mutta nyt, rakennuksen kylkeen oli ilmestynyt kirkkaita graffiteja ja aivan tuore päivämäärä.
Kirkkaat värit rikkoi hökkelin harmauden, kuin kontrastina rakennuksen synkkyydelle. 
Joku kulkija, ehkä etsien menneisyyttä tai jättäen jäljen tulevaisuuteen, oli piirtänyt siihen oman tarinansa. 
Se oli kuin hiljainen huuto hökkelistä, muistutus siitä, että vaikka paikat unohtuvat, niin ihmisen tarinat elävät yhä.

   "Tekoälyn avustama teksti, mutta lopullinen teksti ja sisältö ovat omiani."

peikon pesä kallioluolassa

Metsäinen polku johdatti minut tälläisen luolan suulle. Paikka oli niin salaperäisen näköinen, että voisin kuvitella sen olevan metsän peikon pesä.

 

elämän lähde

Vanha kuusimetsä, jossa sammaloituneet puunrungot kaartuivat ylitseni, kun etsin polkua, joka johdattaisi minut ikivanhalle lähteelle. Polku oli peittynyt, kuin luonnon unohtama, eikä sitä myöten oltu enää aikoihin kuljettu. Mutta tiesin että jossain täällä kivisen metsän keskellä kuusikon takana oli lähde, josta entisajan asukkaat olivat hakeneet vettä itselleen. 
Metsä oli paikoin vaikeakulkuinen ja jouduion varomaan kompastumasta kiviin ja sammalten peittämiin puun juuriin. Kuusikon läpi siivilöityi valoa, luoden ympäristöön pelottavia varjoja. 
Kunnes kuusikon reunassa huomasin kivien ympäröimän lähteen. Sen päälle oli pudonnut puun oksia, jotka nostin pois. Lähde oli ajan saatossa kuivunut pienemmäksi, mutta yhä se pulppusi taukoamatta kirkasta vettä. Veden pinta väreili kevyesti kun pienet vesipirarat pulputti pinnalla. 
Seisoin ajatuksissani ja katsoin lähteen hiljaista liikettä. Tuntui kuin menneisyys olisi kuiskannut korvaan huokausia entisajalta. Moni janoinen on sammuttanut janon tämän lähteen vedellä. 
Lähde ja luonnon antimet yhdisti ihmiset luontoon ja luonnon kunnioittamiseen. 
Se auttoi heitä selviämään sen ajan karussa elämässä.