Joki virtaa verkalleen, kertoo tarinaa menneeseen.Siellä seisoo vakaana vesimylly, aikaa uhmaavana.
Monet sukupolvet mylly näki, työn ja toiveet, arjen väki.
Sisällä kaikuivat äänet jylhät, kun kiven hampaat viljaa jäyti.
Jauhoksi muuttui jyväset viljan, leivän tuoksu jo levisi ilmaan.
Nyt se viipyy paikallaan hiljaa, muistoissaan elää jäytäen viljaa
Virta yhä solisee, koski pauhaa, mylly lepää, aikojen saattamaa.
Vanhoja kaikuja se meille kantaa, menneen työn ja elämän kuvia antaa.