peikon pesä kallioluolassa

Metsäinen polku johdatti minut tälläisen luolan suulle. Paikka oli niin salaperäisen näköinen, että voisin kuvitella sen olevan metsän peikon pesä.

 

syksyn marjat

 Punertaa puolukan marjat jäkäläkankaalla.

metsäpyöräilyä

         Polkupyörällä maastossa.           

puutarhani aistimaailma

Puutarha tarjoaa silmänruokaa, sekä myös perhosille ruokapöydän.

parikkalan patsaspuisto

  Parikkalan patsaspuisto on mielenkiintoinen nähtävyys.

laulujoutsenen poikaset

Kun he olivat pieniä he seuraavat perässäsi, 
mutta kun he kasvavat he unohtavat sinut.

vanha pihapiiri hiljentynyt

Vuosia sitten kuljin reittiä, jossa katseeni usein hakeutui pieneen mökkiin. Se oli piilossa tiheän puutarhan keskellä, omenapuut ja marjapensaat kätkivät sen lähes kokonaan katseilta. 
Joskus kun kuljin ohitse huomasin vilahdukselta vanhan naisen puuhailevan pensaiden ja puiden kätkemässä puutarhassa. Hän liikkui, melkein kuin hän ei haluaisi tulla nähdyksi. Toisinaan taas näin hänet postilaatikolla, hakemassa päivän lehteä. 
En koskaan vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan, emmekä edes nyökänneet toisillemme. Hän oli kuin osa maisemaa, osa sitä kiinnostavaa mysteeriä, joka 
kulkureittini varrella 
oli. 
Joulun aikaan mökin ikkunoilla loistí kynttilät. Valaistus teki pihapiiristä tunnelmallisen paikan keskellä talvikauden hiljaisuutta.
Sitten, eräänä keväänä mökin ohitse kulkiessani mökin ja huomasin, että että jotain oli muuttunut. Piha oli hiljainen, ja ainoat äänet olivat vanhan koivun hatarasta pöntöstä kuuluva tiaisperheen viserrys. Uteliaisuus sai minut poikkeamaan tieltä pihalle, ei jälkeäkään asukkaasta. 



En koskaan tiennyt naisesta enempää tai minne hän katosi. 
Hän jäi vain muistoksi, osaksi sitä salaperäistä mökkiä ja sen kätkettyä puutarhaa. 
Mökki seisoo siinä, hiljaisena muistona yhdestä elämän jaksosta.

valkovuokkojen aika

   Kevät on herättänyt valkovuokot unestaan ja metsän reunat on täynnään valkoisia kukkia.

kukkaniityn tuoksuja

Kukkaniityn tuoksuja, loistavia kukkia keräsin mukaani pienen kukkakimpun.

kissatalon mysteeri

 

 Vanhan hiljaisen kylätien varrella oli vanha rakennus. 

Vuosien aikana kuljin monesti tuon paikan ohitse, en nähnyt koskaan siellä ketään ihmisiä. 

 Mutta ainoa elävä jonka siellä kulkiessani olin nähnyt oli kissa.

 

  

 

.Kissa oli hyvin hoidetun näköinen, jollekin se oli varmasti tärkeä

Usein jäin juttelemaan kissalle ja se vaikutti lempeän luontoiselta.

Erään kerran kun kaukaa lähestyin paikkaa, huomasin kumaran pitkäpartaisen iäkkäältä vaikuttavan miehen kulkevan tieltä pihalle. 

 

                                                                                                                                                                   Se oli kuin tarina vanhasta miehestä, joka asui yksin ja joka hellästi huolehti kissastaan.  

                                                                              Sitten kului vuosia ja erään kerran huomasin, että 
pihatie oli heinettynyt ja paikka näytti unohdetulta.. 
En nähnyt koskaan enää siellä sitä lempeää kissaakaan.                               

.