cityjäniksen elämää

 Aamulla, kun aurinko on noussut
 pihoilla ja nurmikoilla on liikettä, 
 ne ei pelkää ympäristön ääniä,
 eikä varhaista tiellä kulkijaa.

 

 

 

 

 

Ne herkuttelevat ihmisten pihoilla
ja viipyvät kukkaistutusten luona, 
hiipivät rohkeasti kerrostalojen kulmilla, 
eivät pelkää asfalttia, eikä autojen ääniä.

 

 

 

  

Ne kuuntelevat korvillaan, 
valmiina pakenemaan piiloihinsa
Ne kätkeytyvät  pensaitten alle 
eikä ne paljasta piiloaan. 

unohdetun polun retki

 Tein pienen löytöretken. Olen kulkenut sen tienristeyksen ohi lukemattomia kertoja, mutta koskaan aiemmin en ollut poikennut tälle vähän sivussa olevalle polkutielle.
Poikkesin sinne tänään, sillä kipeät nilkkani kaipasivat lepoa kovasta, pikitiestä. 
Pehmeä polku osoittautui lempeämmäksi askeltaa. Kulkiessani tuolla polulla tunsin, kuinka alue huokui menneiden aikojen tarinoita. 

 

 

Vanha kärrypolku kulki useamman vanhan asuintilan kautta noin viiden kilometrin matkan, päätyen lopulta paremmalle tielle. Pellot olivat nyt kesannolla ja polun reunalla kasvoi luonnonkukkia, joissa pörräsi hyönteisiä.
Tämä seutu oli rauhallinen, vain palokärjen ja korpin ääni rikkoi hiljaisuuden.
Olen varma, että palaan sinne pian uudelleen kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta.

poimin kesäisen kukkakimpun

 

 

ei enää tulvaa, ei sadetta

Sateenkaari ei ole vain värien paletti tummalla taivaalla, vaan se on merkki ja iankaikkinen lupaus liitosta, joka Jumala teki ihmisen ja kaiken elollisen kanssa. 
Tämä on se liitto jonka Jumala teki ihmisen kanssa.
"Ei koskaan enää tulvaa, ei sadetta, joka hukuttaisi kaiken elämän veden alle."

Sateenkaari kantaa mukanaan muiston ajalta, 
kun ihmisten pahat teot sai Jumalan katumaan ihmisen luomista.

valkolehdokki, kesäyön unelmaa

Valkolehdokki, 
kesäyön tuoksun unelmaa. 
Kuin morsian valkeassa puvussa, 
se kukkii metsässä, katseilta piilossa. 
Yön syleilyssä, kesätaivaan alla, 
terälehdet avaten tuoksu lumoaa,
yöperhoset tanssivat  ympärillä
kun kutsuvan tuoksun tuntee, 
makea nektari, niitä kutsuu.
Valkolehdokki, pohjolan orkidea.

kesäkuun kyyneleet

Kesäkuu jatkuu kylmänä ja sateisena
Sade piiskaa ikkunaa, 
tuuli humisee ikknoissa.

rauhallinen juhannus

Juhannus tuo mieleen vilinää, juhlia ja yöttömiä öitä. 
Mutta joillekin, juhannus on  rauhan ja hiljaisuuden aikaa. 
Se on päivä, jolloin voi nauttia arjen pienistä asioista.
Juhannusaattona haetaan saunavastan ainekset metsästä.
Ja illansuussa on ohjelmassa perinteinen juhannussauna. 
Lämpimät löylyt rentouttavat lihaksia ja mielen, 
pesten pois arjen kiireet ja huolet. 
Saunomisen jälkeen on mukava lepäillä nojatuolissa. 
Ilta kuluu television parissa, sillä se ei vaadi liikaa ajatustyötä, 
vaan siinä saa rentoutua ja mieli saa levätä. 
Juhannuspäivä alkaa aikaisella aamulla, 
kun luonto herää ja valo on täyttänyt huoneen. 
Aamu on täynnä hiljainen,
naapuritkin ovat poistuneet muualle juhannuksen viettoon.
On aikaa omille ajatuksille ja rauhalliselle hetkelle 
kahvipöydän äärellä. 
Avoimesta ikkunasta kuulen lintujen laulua.
Juhannuksen aika on hiljaista, 
kukaan ei käy kylässä, 
eikä itse tunne tarvetta lähteä minnekään. 
Oma koti tarjoaa turvallisen ja rauhallisen pesän. 
Ei ole aikatauluja, on vain omaa aikaa. 
Ilta hiipii hiljalleen,
ja aikaisin nukkumaan  meno tuntuu luontevalta. 
Uni tulee rauhallisen päivän jälkeen.
Seuraavana aamuna herätään taas aikaisin, 
virkistyneenä ja valmiina uuteen päivään 
rauhalliseen ja seesteiseen tapaan. 
Juhannuksen aika on täynnä omaa rauhaa.

            "Tekoälyn avustama, mutta lopullinen teksti ja  sisältö ovat omiani."

juhannuskokko vie muistot lapsuuteen

Juhannuskokko vie muistot lapsuuteen, niin kaukaiseen.

tänään juhlin itseäni onneni itse teen

Tänään juhlin itseäni, 
onneni itse teen ja 
ilahdutin itseäni 
kukkakimpulla.

vanhempana olemisen vaikeus

 Vanhempana oleminen opitaan omilta vanhemmilta. Jos omaa isän tai äidin mallia ei ole ollut, vanhemmuuteen liittyy epävarmuutta. Ilman vanhemman identiteettiä on vaikea rakentaa olla vanhempi.
Jos vanhemman omaan lapsuuteen liittyy epävarmuutta, traumaattisia muistoja ja kokemuksia, hän voi siirtää tunteita ja kokemuksia tiedostamattaan, omille lapsilleen

Kun vanhempi kamppailee omien vanhemmuuteen liittyvien tunteidensa kanssa ja käsittelee omia lapsuudenaikaisia traumojaan, hän tuntee oman haavoittuvuutensa. Vanhemman kyvyttömyys toimia toisin, voi aiheuttaa emotionaalista etäisyyttä omiin lapsiinsa.

Aikuisena vanhempi ja lapsi käsittelee omia lapsuudenkokemuksiaan ja niihin liittyviä traumoja. Lapsi voi toistaa samoja virheitä, kuin vanhempansa, koska ei tiedä tai osaa parempaa tapaa toimi ja ellei lapset itse keksi tapaa toimia toisin. Vanhempien epävarmuus heijastuu takaisin lasten kautta, heidän tahtomattaan, .

Vanhempien on tärkeä oppia antamaan anteeksi itselleen ja tiedostamaan, että on tehnyt parhaansa niillä resursseilla ja tiedolla, jotka heillä on ollut.
(teksti tekoälyn avustama)