laulujoutsenen poikaset

Kun he olivat pieniä he seuraavat perässäsi, 
mutta kun he kasvavat he unohtavat sinut.

vanha pihapiiri hiljentynyt

Vuosia sitten kuljin reittiä, jossa katseeni usein hakeutui pieneen mökkiin. Se oli piilossa tiheän puutarhan keskellä, omenapuut ja marjapensaat kätkivät sen lähes kokonaan katseilta. 
Joskus kun kuljin ohitse huomasin vilahdukselta vanhan naisen puuhailevan pensaiden ja puiden kätkemässä puutarhassa. Hän liikkui, melkein kuin hän ei haluaisi tulla nähdyksi. Toisinaan taas näin hänet postilaatikolla, hakemassa päivän lehteä. 
En koskaan vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan, emmekä edes nyökänneet toisillemme. Hän oli kuin osa maisemaa, osa sitä kiinnostavaa mysteeriä, joka 
kulkureittini varrella 
oli. 
Joulun aikaan mökin ikkunoilla loistí kynttilät. Valaistus teki pihapiiristä tunnelmallisen paikan keskellä talvikauden hiljaisuutta.
Sitten, eräänä keväänä mökin ohitse kulkiessani mökin ja huomasin, että että jotain oli muuttunut. Piha oli hiljainen, ja ainoat äänet olivat vanhan koivun hatarasta pöntöstä kuuluva tiaisperheen viserrys. Uteliaisuus sai minut poikkeamaan tieltä pihalle, ei jälkeäkään asukkaasta. 



En koskaan tiennyt naisesta enempää tai minne hän katosi. 
Hän jäi vain muistoksi, osaksi sitä salaperäistä mökkiä ja sen kätkettyä puutarhaa. 
Mökki seisoo siinä, hiljaisena muistona yhdestä elämän jaksosta.

valkovuokkojen aika

   Kevät on herättänyt valkovuokot unestaan ja metsän reunat on täynnään valkoisia kukkia.

kukkaniityn tuoksuja

Kukkaniityn tuoksuja, loistavia kukkia keräsin mukaani pienen kukkakimpun.

kissatalon mysteeri

 

 Vanhan hiljaisen kylätien varrella oli vanha rakennus. 

Vuosien aikana kuljin monesti tuon paikan ohitse, en nähnyt koskaan siellä ketään ihmisiä. 

 Mutta ainoa elävä jonka siellä kulkiessani olin nähnyt oli kissa.

 

  

 

.Kissa oli hyvin hoidetun näköinen, jollekin se oli varmasti tärkeä

Usein jäin juttelemaan kissalle ja se vaikutti lempeän luontoiselta.

Erään kerran kun kaukaa lähestyin paikkaa, huomasin kumaran pitkäpartaisen iäkkäältä vaikuttavan miehen kulkevan tieltä pihalle. 

 

                                                                                                                                                                   Se oli kuin tarina vanhasta miehestä, joka asui yksin ja joka hellästi huolehti kissastaan.  

                                                                              Sitten kului vuosia ja erään kerran huomasin, että 
pihatie oli heinettynyt ja paikka näytti unohdetulta.. 
En nähnyt koskaan enää siellä sitä lempeää kissaakaan.                               

.

 

 

 

metsämansikan makua

Mansikka, punainen makea marja, 
Suussa sulava metsän hedelmä.

mustikkametsän kutsu

Marjojen keruu on mukavaa puuhaa, marjoja kerätessä ehtii syventyä ajatuksiin ja tehdä uusia suunnitelmia. Kun astia alkoi täyttyä oli aika lähteä pois metsästä.

kaksi hopeatäplää

Angervohopeatäplä ja ketohopeatäplä ovat keskikesän yleisiä perhosia. 
Hopeatäplien nimit tulee niiden siipien alapuolesta, jossa on hopeanhohtoisia täpliä.
Jotkut hopeatäplät lentää alkukesästä, esim pursuhopeatäplä lentelee suopursun kukinnan aikaan, ja angervohopeatäplä mesiangervon kukinnan aikaan.

 

 

lupiinin kauneus

Lupiini on värikäs ja sen väriloisto ilahduttaa silmää. 
Lupiini, tarkemmin komealupiini (Lupinus polyphyllus), tuotiin Suomeen 1800-luvun loppupuolella koristekasviksi. Se on peräisin Pohjois-Amerikasta ja on levinnyt Suomessa laajalle, lähes koko maahan lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia

 

 

 

elämän lähde

Vanha kuusimetsä, jossa sammaloituneet puunrungot kaartuivat ylitseni, kun etsin polkua, joka johdattaisi minut ikivanhalle lähteelle. Polku oli peittynyt, kuin luonnon unohtama, eikä sitä myöten oltu enää aikoihin kuljettu. Mutta tiesin että jossain täällä kivisen metsän keskellä kuusikon takana oli lähde, josta entisajan asukkaat olivat hakeneet vettä itselleen. 
Metsä oli paikoin vaikeakulkuinen ja jouduion varomaan kompastumasta kiviin ja sammalten peittämiin puun juuriin. Kuusikon läpi siivilöityi valoa, luoden ympäristöön pelottavia varjoja. 
Kunnes kuusikon reunassa huomasin kivien ympäröimän lähteen. Sen päälle oli pudonnut puun oksia, jotka nostin pois. Lähde oli ajan saatossa kuivunut pienemmäksi, mutta yhä se pulppusi taukoamatta kirkasta vettä. Veden pinta väreili kevyesti kun pienet vesipirarat pulputti pinnalla. 
Seisoin ajatuksissani ja katsoin lähteen hiljaista liikettä. Tuntui kuin menneisyys olisi kuiskannut korvaan huokausia entisajalta. Moni janoinen on sammuttanut janon tämän lähteen vedellä. 
Lähde ja luonnon antimet yhdisti ihmiset luontoon ja luonnon kunnioittamiseen. 
Se auttoi heitä selviämään sen ajan karussa elämässä.