Puumalan ja Rautjärven rajoilla on erikoinen nähtävyys, kummakivi.
Se on mielenkiintoinen matkakohde, mutta ehkä vähän hankalan matkan päässä.
Kummakivi on kulkeutunut jääkauden virtauksen mukana ja jäänyt silokallionpäälle lepäämään. Jääkauden virtaukset hioivat kiven pintaa kivien ja hiekanjyvien kulkiessa jäävirtojen mukana. Kallion pinta hioutui sileäksi ja sattumalta suuri kivenkimpale jäi tasapainoon kallion päälle.
Kummakiventie kyltti oli niin piilossa, että ajoin siitä ensin ohi ja palatessani huomasin kyltin.
Tie oli kapea, onneksi ei ollut vastaantulevia. Loppumatkasta oli jyrkähkö mäki, jossa irtosoraa.
Pääseekö mäkeä ylös, vai alkaako renkaat sutimaan. Tiellä ei pystynyt kääntymään, eikä peruuttaminen olisi ihan riskitöntä. Tässä vaiheessa ehdin harmitella miksi tänne lähdin.
Ympärillä oli metsää ja hiljaisuutta, oikeastaan pelottava olla keskellä ei mitään. Voiko tänne eksyä, entä jos kompastun ja satutan itseni, ajatukset kiirehti eteenpäin nähdäkseni sen näkymän jota varten olin tänne saakka tullu
Reilun puolen kilometrin jälkeen.
Kummakivi, siinähän se sitten on, olen nähnyt sen nyt.
Kiven mitoiksi mainitaan 7 x4 x5 metriä ja painoa sillä arvellaan olevan 500 tonnia
Paikka tuntui niin syrjäiseltä, että pelotti, mutta onneksi metsäpolku oli niin selvä ettei eksynyt. Kun pääsin takasin parkkipaikalle, tunsin helpotusta..
Kummakivi rauhoitettiin vuonna 1962
Puumalan ja Rautjärven rajoilla on erikoinen nähtävyys, kummakivi.
Se on mielenkiintoinen matkakohde, mutta ehkä vähän hankalan matkan päässä.
Kummakivi on kulkeutunut jääkauden virtauksen mukana ja jäänyt silokallionpäälle lepäämään. Jääkauden virtaukset hioivat kiven pintaa kivien ja hiekanjyvien kulkiessa jäävirtojen mukana. Kallion pinta hioutui sileäksi ja sattumalta suuri kivenkimpale jäi tasapainoon kallion päälle.
Kummakiventie kyltti oli niin piilossa, että ajoin siitä ensin ohi ja palatessani huomasin kyltin.
Tie oli kapea, onneksi ei ollut vastaantulevia. Loppumatkasta oli jyrkähkö mäki, jossa irtosoraa. 
Pääseekö mäkeä ylös, vai alkaako renkaat sutimaan. Tiellä ei pystynyt kääntymään, eikä peruuttaminen olisi ihan riskitöntä. Tässä vaiheessa ehdin harmitella miksi tänne lähdin.
Ympärillä oli metsää ja hiljaisuutta, oikeastaan pelottava olla keskellä ei mitään. Voiko tänne eksyä, entä jos kompastun ja satutan itseni, ajatukset kiirehti eteenpäin nähdäkseni sen näkymän jota varten olin tänne saakka tullu
Reilun puolen kilometrin jälkeen.
Kummakivi, siinähän se sitten on, olen nähnyt sen nyt.
Kiven mitoiksi mainitaan 7 x4 x5 metriä ja painoa sillä arvellaan olevan 500 tonnia
Paikka tuntui niin syrjäiseltä, että pelotti, mutta onneksi metsäpolku oli niin selvä ettei eksynyt. Kun pääsin takasin parkkipaikalle, tunsin helpotusta..
Kummakivi rauhoitettiin vuonna 1962