vanhan ajan vispiläkauppaa

On vielä vanhanajan vatkain hyvässä kunnossa. Hyvin vispaa käsivoimalla.
Nämä vispaimet oli joskus 70 luvulla sellaisia kapineita, joita emännät saivat tupaantuliaisina tai lahjaksi jos täyttivät vuosia tai oli muita juhlimisen aiheita. Kyllä siinä perheen naisväellä oli ihmettelemistä kun näkivät miten kampea veivaamalla saa tehtyä kakkutaikinat ja kermavaahdot. Siinä veivatessa tuli puhuttua perheen kanssa kaikki huolet, päivän uutiset ja tapahtumat ja ehti kuulustella lasten läksytkin. Jos joku vieras tuli kylään saatettiin sanoa, että vispaapas sinäkin, jotta päästään kiinni jutun juureen.
Kaikkeen oli silloin aikaa ja vispilän veivaus olikin hauskaa ajan viihdettä. Jos ei keksinyt mitään muuta vispattavaa, niin hauskuutta riitti kun sai vispata vettä niin että vesi kuohusi vispaimessa.
Mutta sitten kauppaan alkoi tulla sähkövispaimia. Kun emännät kuulivat, että nappia painalla vispaantuu paksukin taikina, niin lähtivät juoksujalkaa kauppoihin jotta saavat omansa, ennenkuin kaikki viedään.
Niin loppui emänniltä kammen vääntäminen ja vispaimet heitettiin perimmäiseen kaappin nurkkaan. Samalla loppui juoru-uutiset ja päivän tapahtumien kertailu ja lapsetkin sai selvitä omin nokkinensa läksyistä. Se oli ikävä loppu tälle vispiläkaupalle.

joutsenlammen lumpeet

Joutsenlampi.

oravan elämää

Orava on kansan kielessä mukava metsän asukas, utelias, touhukas ja vilkasliikeinen, mutta pihapiirissä se voi olla pieni paha ilkimys.

mansikoitten aika

 Mansikoita puutarhasta.

 

Kummakiven mysteeri matka Rautjärven rajalle

Puumalan ja Rautjärven rajoilla on erikoinen nähtävyys, kummakivi. Se on mielenkiintoinen matkakohde, mutta ehkä vähän hankalan matkan päässä. Kummakivi on kulkeutunut jääkauden virtauksen mukana ja jäänyt silokallionpäälle lepäämään. Jääkauden virtaukset hioivat kiven pintaa kivien ja hiekanjyvien kulkiessa jäävirtojen mukana. Kallion pinta hioutui sileäksi ja sattumalta suuri kivenkimpale jäi tasapainoon kallion päälle. Kummakiventie kyltti oli niin piilossa, että ajoin siitä ensin ohi ja palatessani huomasin kyltin. Tie oli kapea, onneksi ei ollut vastaantulevia. Loppumatkasta oli jyrkähkö mäki, jossa irtosoraa. Pääseekö mäkeä ylös, vai alkaako renkaat sutimaan. Tiellä ei pystynyt kääntymään, eikä peruuttaminen olisi ihan riskitöntä. Tässä vaiheessa ehdin harmitella miksi tänne lähdin. Ympärillä oli metsää ja hiljaisuutta, oikeastaan pelottava olla keskellä ei mitään. Voiko tänne eksyä, entä jos kompastun ja satutan itseni, ajatukset kiirehti eteenpäin nähdäkseni sen näkymän jota varten olin tänne saakka tullu Reilun puolen kilometrin jälkeen. Kummakivi, siinähän se sitten on, olen nähnyt sen nyt. Kiven mitoiksi mainitaan 7 x4 x5 metriä ja painoa sillä arvellaan olevan 500 tonnia Paikka tuntui niin syrjäiseltä, että pelotti, mutta onneksi metsäpolku oli niin selvä ettei eksynyt. Kun pääsin takasin parkkipaikalle, tunsin helpotusta.. Kummakivi rauhoitettiin vuonna 1962

Ruokolahden leijonahavainnot – tarina takavuosilta

Ruokolahdelta kantautui erikoisia uutisia noin 30 vuotta sitten. Juhannuksen jälkeen useat ihmiset raportoivat havainneensa kylällä liikkuvan kookkaan, vaalean eläimen.
Ensimmäisen havainnon teki metsämies. Hän oli nähnyt eläimen melko läheltä, kunnes se poistui kauemmas. Säikähtänyt metsämies pakeni juosten, mutta eksyi paluumatkalla autolleen. Löydettyään autonsa hän rauhoittui pari tuntia ennen kuin jatkoi metsätöitä sen lähettyvillä. Myöhään illalla kotiin palattuaan hän soitti alan asiantuntijoille. 

 

Asiantuntijat päätyivät siihen, että kyseessä oli naarasleijona, ja havainnosta tehtiin ilmoitus poliisille.
Pian Ruokolahdelta alkoi tulla muitakin havaintoja ja todisteita leijonasta
Eräs vanhempi mies tunnusti nähneensä leijonan, mutta ei ollut uskaltanut kertoa siitä aiemmin maineensa vuoksi. Myös kunnanvaltuuston jäsen kertoi nähneensä leijonan jo ennen metsämiehen ilmoitusta.
Paikallinen rakentaja oli havainnut suuret tassunjäljet hiekkatien poikki. Suurpetotutkija kävi tunnistamassa ne ison kissaeläimen jäljiksi. Havaintoja alkoi tulla päivittäin, ja asiantuntijat, poliisi mukaan lukien, kävivät tarkistamassa ne. Jäljet vahvistettiin ison kissan jäljiksi.

Viimeisimmät havainnot Rautjärven Ruokolahdelta ovat elokuun lopusta, jolloin kaksi paikallista asukasta näki marjastaessaan suurikokoisen kissaeläimen. Leijonahavaintoja tehtiin paljon ilmoitettua enemmän, jopa viisi havaintoa yhden yön aikana.
Syyskuun alussa rajavartiosto tiedotti useista havainnoista; esimerkiksi leijona oli tullut rajapartiota vastaan rajapolulla. Leijonan näki samaan aikaan kaksi valan tehnyttä rajamiestä, mikä todisti, ettei kyseessä ollut esimerkiksi koira. Havaintoja leijonasta tuli myös Venäjän puolelta.
Leijonahavainnot vaikuttavat siis melko varmoilta. 

Ruokolahden torille pystytettiin leijonapatsas vuonna 2017.
Leijonahavainto oli niin merkittävä tapaus, että siitä kerrottiin myös Tv-uutisissa.

västäräkin kesäinen laulu

Västäräkki löysi mukavan ja turvallisen pesäpaikan sillan alta. Sinne se ruokki poikasiaan.
Jo pian poikaset opetteli omia elämäntaitojaan veden yllä.

pihlajaperhosen tanssi kurjenpolvella

Kesäisellä kukkaniityllä lyhyessä hetkessä  
liiteli vaalea perhonen, siivet väristen, 
laskeutui kurjenpolvelle,vain hetken kesti, 
kun tuulenhenkäys vei pois perhosen.

juna-aseman lapsi tunsi kaikki junat

Kasvoin lapsuuteni juna-aseman lähellä, 
Tunsin jokaisen junan ja niiden aikataulut 
vilkutin ohikiitävalle junalle, 
höyryvetusista nousi höyryä ja 
juna vislasi pitkän kaihoisan vihellyksen.
Silloin tiesin oli aika lähteä pois kotiseudulta.

voikukkaseppele kuin kruunu hiuksilla

Aamun auringonnousu maalasi maailman pehmeillä kultaisilla sävyillä, mutta minun maailmani oli kirkkaan keltainen.
Se oli keltainen, sillä pienet voikukat olivat kuin auringot, jotka olin taiteillut tähdiksi hiuksiini.  
Seppeleen varret olivat eripitusia, toiset roikkuivat epämääräisesti, juuri siinä on sen kauneus. 
.

 

 

Seppeleen pehmeät varret olivat viileät aamukasteesta ja pörröiset kukat oli pehmeitä.  Voikukkakruunu hiuksillani ei ollut vain koriste, vaan muistutti minua siitä, miten pieneistä, katoavista, hetkistä voi löytää iloa ja olla onnellinen.