neidonkorentojen lepohetki

 Neidonkorentoja kannon päällä.

jäätelöä ja silmäniloa

Täältä sitä saa.

valamonruusu on vanha perinneruusu

Valamonruusu on kaunis punainen keskikesällä kukkiva ruusu.

karjalanruusu-maakuntakukka

 Karjalanruusu on Pohjois-Karjalan maakuntakasvi.  Sitä tavataan luonnonvaraisena erityisesti Itä-Suomessa. Karjalanruusun tyypillistä kasvuympäristöä ovat lehdot, rehevät korvet, puronvarret ja tuoreet rinnemetsät. Lajia saattaa tavata myös puutarhakarkulaisena pihoilla ja pientareilla. 

Levinneisyys

punkki puutiainen valmiina lähtemään mukaan

Pieni, punkki puutiainen, 
epämieluisa matkamies, 
heinän reunalla vaaniva, 
odottaen tilaisuuttaan. 
Se on hiljainen hiipijä, 
luonnon oma vähäinen, 
kevään ja kesän mukana, 
valmiina seikkailuun. 
Odottaa ohikulkijaa, 
karvaista tai nahkeaa, 
pientä karvaista isäntää,
tai ihmistä suurensuurta.





 Sitten kiinnittyy tiukasti,
 tarttuu tiukalla otteella, 
etsii paikkaa lämpimää, 
syvältä ihon poimusta 
Se juo rauhallisesti, 
huomaamatta, salaa, 
kasvaa pyöreäksi, 
täydeksi palloksi. 
Vaikka se on pieni, 
voi kantaa mukanaan, 
monta tarinaa,
jotka särkee mielen rauhan. 
Mutta luonto monimuotoinen
kaikki on osa sitä, 
myös puutiainen, 
pieni, sitkeä sielu.
(tekoälyn avustama teksti)

tuomen kukat

  Tuomi ja purppuratuomi.

pelargoni on vanha perinnekasvi

Pelargonit on kaikkien tuntemia värikkäitä kukkia.

lumen vallassa

     Aamun näkymät olivat lumiset.lumeen

vanhan ajan vispiläkauppaa

On vielä vanhanajan vatkain hyvässä kunnossa. Hyvin vispaa käsivoimalla.
Nämä vispaimet oli joskus 70 luvulla sellaisia kapineita, joita emännät saivat tupaantuliaisina tai lahjaksi jos täyttivät vuosia tai oli muita juhlimisen aiheita. Kyllä siinä perheen naisväellä oli ihmettelemistä kun näkivät miten kampea veivaamalla saa tehtyä kakkutaikinat ja kermavaahdot. Siinä veivatessa tuli puhuttua perheen kanssa kaikki huolet, päivän uutiset ja tapahtumat ja ehti kuulustella lasten läksytkin. Jos joku vieras tuli kylään saatettiin sanoa, että vispaapas sinäkin, jotta päästään kiinni jutun juureen.
Kaikkeen oli silloin aikaa ja vispilän veivaus olikin hauskaa ajan viihdettä. Jos ei keksinyt mitään muuta vispattavaa, niin hauskuutta riitti kun sai vispata vettä niin että vesi kuohusi vispaimessa.
Mutta sitten kauppaan alkoi tulla sähkövispaimia. Kun emännät kuulivat, että nappia painalla vispaantuu paksukin taikina, niin lähtivät juoksujalkaa kauppoihin jotta saavat omansa, ennenkuin kaikki viedään.
Niin loppui emänniltä kammen vääntäminen ja vispaimet heitettiin perimmäiseen kaappin nurkkaan. Samalla loppui juoru-uutiset ja päivän tapahtumien kertailu ja lapsetkin sai selvitä omin nokkinensa läksyistä. Se oli ikävä loppu tälle vispiläkaupalle.

joutsenlammen lumpeet

Joutsenlampi.