mustanmerenruusu kukkii runsaasti

Mustanmerenruusu on vanha perinnekasvi. Se on viihtynyt etelänpuoleisella ikkunalla amppelissa. Tätä joutuu kastella joka päivä kukinta-aikana. 
Samat kävyt on olleet minulla monta vuotta. Tähän purkkiin kylvin keväällä noin viisi käpyä. Ne on kukkineet toukokuulta alkaen. Ei ole aikaisemmin kukkinut näin runsaasti.

Pulkkilanharju – autoilijan maisemareitti

Pulkkilanharju on suosittu autoreitti, jossa luonnonkauneus ja harjualueen ainutlaatuinen geologia pääsevät parhaiten esille auton ikkunasta. Harju kulkee pitkälle Päijänteen läpi ja reitillä autoilija pääsee nauttimaan saariston kauneudesta. Metsäreunainen maisema on vaihteleva, kun kapea tie mutkittelee harjun laella mäntyjen katveessa. 

Autoilijan näkökulmasta Pulkkilanharjulle on helppo tulla ja kokea harjumaiseman kauneus moottoriajoneuvosta käsin. Harjun puolivälissä Kariniemen sillan jälkeen on levähdyspaikka, josta kulkee polku rantaan, kesällä voi pulahtaa uimaan Päijänteen kirkkaaseen veteen. 
Pysäköintialueelta lähtee myös polkuja Pulkkilanharjun luontopoluille.

 

 

Harju sopii parhaiten automatkailijan nopealle pysähdykselle ja osaksi pidempää ajoreittiä, tarjoten kuvauksellisen ja avaran maiseman suomalaiseen harjuluontoon ja Päijänteen kauneuteen.

 

 

miksi kellumme ja miksi vene ei uppoa

Opin uimaan noin kymmenen vuotiaana. Osaan hyvin uida ja kellua. Mutta miksi ihminen pysyy uidessa ja kelluessa veden pinnalla. 
Vastaus löytyy fysiikan laista.
Arkhimedeen periaatteen mukaan esine kelluu, jos sen syrjäyttämän nesteen paino on yhtä suuri tai suurempi kuin esineen oma paino. Esineeseen kohdistuu ylöspäin suuntautuva noste, joka vastaa sen syrjäyttämän nesteen painoa.




Esim veneitten muoto ja tilavuus on suunniteltu siten, että ne syrjäyttävät riittävän vesimäärän. 
Kun syrjäytetyn veden paino on sama tai suurempi kuin veneen ja siinä olevien ihmisten ja tavaroitten paino, vene pysyy pinnalla eikä uppoa. 
Sama pätee ihmisen kellumiseen ja uimiseen. Kellumiseen tarvitaan, että ihmiskehon tiheys on pienempi kuin veden tiheys. Keuhkoissa oleva ilma lisää kehon tilavuutta suhteessa sen painoon, mikä auttaa kellumaan. Kun ihminen kelluu vaakatasossa, hän syrjäyttää vettä, ja noste kannattelee häntä.
Uidessa ihminen käyttää raajojen liikkeitä luodakseen eteenpäin suuntautuvaa työntövoimaa ja pitääkseen itsensä pinnalla. Osa kehosta on tyypillisesti veden pinnan yläpuolella.
Uimataidottoman haasteet. Jos ihminen on pystyasennossa vedessä, ja  jos hän yrittää "kävellä" vedessä suurin osa hänen kehostaan on upoksissa. Tällöin kehon tiheys voi olla suurempi kuin veden tiheys, jolloin noste ei riitä kannattelemaan kehoa ja hän voi vajota pinnan alle. 
Uimataitoon liittyy myös  kyky hyödyntää keuhkoissa olevaa ilmaa kelluvuuden parantamiseen.
Kelluminen ja uiminen perustuvat siihen, että kehon syrjäyttämän veden paino on riittävä kannattelemaan sitä. Uimataidon oppimiseen liittyy myös kehon asennon hallinta ja rentoutuminen vedessä, jotta kelluvuutta saadaan hyödynnettyä.
(Tekoälyn avustama, mutta minun suunnittelema aihe)

cityjäniksen elämää

 Aamulla, kun aurinko on noussut
 pihoilla ja nurmikoilla on liikettä, 
 ne ei pelkää ympäristön ääniä,
 eikä varhaista tiellä kulkijaa.

 

 

 

 

 

Ne herkuttelevat ihmisten pihoilla
ja viipyvät kukkaistutusten luona, 
hiipivät rohkeasti kerrostalojen kulmilla, 
eivät pelkää asfalttia, eikä autojen ääniä.

 

 

 

  

Ne kuuntelevat korvillaan, 
valmiina pakenemaan piiloihinsa
Ne kätkeytyvät  pensaitten alle 
eikä ne paljasta piiloaan. 

unohdetun polun retki

 Tein pienen löytöretken. Olen kulkenut sen tienristeyksen ohi lukemattomia kertoja, mutta koskaan aiemmin en ollut poikennut tälle vähän sivussa olevalle polkutielle.
Poikkesin sinne tänään, sillä kipeät nilkkani kaipasivat lepoa kovasta, pikitiestä. 
Pehmeä polku osoittautui lempeämmäksi askeltaa. Kulkiessani tuolla polulla tunsin, kuinka alue huokui menneiden aikojen tarinoita. 

 

 

Vanha kärrypolku kulki useamman vanhan asuintilan kautta noin viiden kilometrin matkan, päätyen lopulta paremmalle tielle. Pellot olivat nyt kesannolla ja polun reunalla kasvoi luonnonkukkia, joissa pörräsi hyönteisiä.
Tämä seutu oli rauhallinen, vain palokärjen ja korpin ääni rikkoi hiljaisuuden.
Olen varma, että palaan sinne pian uudelleen kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta.

poimin kesäisen kukkakimpun

 

 

ei enää tulvaa, ei sadetta

Sateenkaari ei ole vain värien paletti tummalla taivaalla, vaan se on merkki ja iankaikkinen lupaus liitosta, joka Jumala teki ihmisen ja kaiken elollisen kanssa. 
Tämä on se liitto jonka Jumala teki ihmisen kanssa.
"Ei koskaan enää tulvaa, ei sadetta, joka hukuttaisi kaiken elämän veden alle."

Sateenkaari kantaa mukanaan muiston ajalta, 
kun ihmisten pahat teot sai Jumalan katumaan ihmisen luomista.

valkolehdokki, kesäyön unelmaa

Valkolehdokki, 
kesäyön tuoksun unelmaa. 
Kuin morsian valkeassa puvussa, 
se kukkii metsässä, katseilta piilossa. 
Yön syleilyssä, kesätaivaan alla, 
terälehdet avaten tuoksu lumoaa,
yöperhoset tanssivat  ympärillä
kun kutsuvan tuoksun tuntee, 
makea nektari, niitä kutsuu.
Valkolehdokki, pohjolan orkidea.

kesäkuun kyyneleet

Kesäkuu jatkuu kylmänä ja sateisena
Sade piiskaa ikkunaa, 
tuuli humisee ikknoissa.

rauhallinen juhannus

Juhannus tuo mieleen vilinää, juhlia ja yöttömiä öitä. 
Mutta joillekin, juhannus on  rauhan ja hiljaisuuden aikaa. 
Se on päivä, jolloin voi nauttia arjen pienistä asioista.
Juhannusaattona haetaan saunavastan ainekset metsästä.
Ja illansuussa on ohjelmassa perinteinen juhannussauna. 
Lämpimät löylyt rentouttavat lihaksia ja mielen, 
pesten pois arjen kiireet ja huolet. 
Saunomisen jälkeen on mukava lepäillä nojatuolissa. 
Ilta kuluu television parissa, sillä se ei vaadi liikaa ajatustyötä, 
vaan siinä saa rentoutua ja mieli saa levätä. 
Juhannuspäivä alkaa aikaisella aamulla, 
kun luonto herää ja valo on täyttänyt huoneen. 
Aamu on täynnä hiljainen,
naapuritkin ovat poistuneet muualle juhannuksen viettoon.
On aikaa omille ajatuksille ja rauhalliselle hetkelle 
kahvipöydän äärellä. 
Avoimesta ikkunasta kuulen lintujen laulua.
Juhannuksen aika on hiljaista, 
kukaan ei käy kylässä, 
eikä itse tunne tarvetta lähteä minnekään. 
Oma koti tarjoaa turvallisen ja rauhallisen pesän. 
Ei ole aikatauluja, on vain omaa aikaa. 
Ilta hiipii hiljalleen,
ja aikaisin nukkumaan  meno tuntuu luontevalta. 
Uni tulee rauhallisen päivän jälkeen.
Seuraavana aamuna herätään taas aikaisin, 
virkistyneenä ja valmiina uuteen päivään 
rauhalliseen ja seesteiseen tapaan. 
Juhannuksen aika on täynnä omaa rauhaa.

            "Tekoälyn avustama, mutta lopullinen teksti ja  sisältö ovat omiani."

juhannuskokko vie muistot lapsuuteen

Juhannuskokko vie muistot lapsuuteen, niin kaukaiseen.

tänään juhlin itseäni onneni itse teen

Tänään juhlin itseäni, 
onneni itse teen ja 
ilahdutin itseäni 
kukkakimpulla.

vanhempana olemisen vaikeus

 Vanhempana oleminen opitaan omilta vanhemmilta. Jos omaa isän tai äidin mallia ei ole ollut, vanhemmuuteen liittyy epävarmuutta. Ilman vanhemman identiteettiä on vaikea rakentaa olla vanhempi.
Jos vanhemman omaan lapsuuteen liittyy epävarmuutta, traumaattisia muistoja ja kokemuksia, hän voi siirtää tunteita ja kokemuksia tiedostamattaan, omille lapsilleen

Kun vanhempi kamppailee omien vanhemmuuteen liittyvien tunteidensa kanssa ja käsittelee omia lapsuudenaikaisia traumojaan, hän tuntee oman haavoittuvuutensa. Vanhemman kyvyttömyys toimia toisin, voi aiheuttaa emotionaalista etäisyyttä omiin lapsiinsa.

Aikuisena vanhempi ja lapsi käsittelee omia lapsuudenkokemuksiaan ja niihin liittyviä traumoja. Lapsi voi toistaa samoja virheitä, kuin vanhempansa, koska ei tiedä tai osaa parempaa tapaa toimi ja ellei lapset itse keksi tapaa toimia toisin. Vanhempien epävarmuus heijastuu takaisin lasten kautta, heidän tahtomattaan, .

Vanhempien on tärkeä oppia antamaan anteeksi itselleen ja tiedostamaan, että on tehnyt parhaansa niillä resursseilla ja tiedolla, jotka heillä on ollut.
(teksti tekoälyn avustama)

hiljainen huuto hökkelistä

Lähdin ulkoilemaan metsään, josta olin käynyt joskus menneinä vuosina käynyt keräämässä sieniä. Siellä metsässä, puiden tiheän lehvästön kätkemänä, näkyi vanha, hylätty rakennus.
Sen pystyyn jääneet seinät olivat harmaantuneet ajan saatossa.
Sammal oli vallannut kivijalan  ja kasvillisuus oli alkanut ottaa pihaa takaisin luonnon haltuun. Rakennus oli kuin muisto menneestä, hiljainen todistaja unohdetuista ajoista.
Paikka on ollut pitkään koskematon.

Mutta nyt, rakennuksen kylkeen oli ilmestynyt kirkkaita graffiteja ja aivan tuore päivämäärä.
Kirkkaat värit rikkoi hökkelin harmauden, kuin kontrastina rakennuksen synkkyydelle. 
Joku kulkija, ehkä etsien menneisyyttä tai jättäen jäljen tulevaisuuteen, oli piirtänyt siihen oman tarinansa. 
Se oli kuin hiljainen huuto hökkelistä, muistutus siitä, että vaikka paikat unohtuvat, niin ihmisen tarinat elävät yhä.

   "Tekoälyn avustama teksti, mutta lopullinen teksti ja sisältö ovat omiani."

vanhan myllyn tarinaa

 Joki virtaa verkalleen, kertoo tarinaa menneeseen.
Siellä seisoo vakaana vesimylly, aikaa uhmaavana.
Monet sukupolvet mylly näki, työn ja toiveet, arjen väki.
Sisällä kaikuivat äänet jylhät, kun kiven hampaat viljaa jäyti.
Jauhoksi muuttui jyväset viljan, leivän tuoksu jo levisi ilmaan.






Nyt se viipyy paikallaan hiljaa, muistoissaan elää jäytäen viljaa
Virta yhä solisee, koski pauhaa, mylly lepää, aikojen saattamaa.
Vanhoja kaikuja se meille kantaa, menneen työn ja elämän kuvia antaa.

suopursun tuoksua alkukesällä

Rämeen reunalla suopursu tuoksuu.

unohdettu tanssipaikka

Vanha rakennus, menneet päivät,
monta laulua sen seinät kuulivat,
kaihoisat sävelet, soimaan jäivät.
uutta romanssia alkavan luulivat. 

Nyt unohtunut paikka ja ovet valittaa,
lahonneet lattiat eivät tanssiin kutsu,
huoneissa kylmyys, tuuli puhaltaa 
vaan entiset muistot elävät huoneissa.

ketunleipä ja sudenmarja

Ketunleipä ja sudenmarja kukkivat suunnilleen samaan aikaan alkukesällä. Kumpikin kasvaa samantyyppisissä metsissä, sudenmarja on myrkyllinen, ketunleipä eli käenkaali ei ole

sammakontoukkia lammella

 Lammikko hiekkakuopassa, rantavedessä oli sammakontoukkia.

rentukka kukkii rannalla

kaarisilta yli virran

                                          

parveke kevätkunnossa

kirsikkapuut kukkii varhain

Kirsikkapuut kukkivat varhain, vaaleanpunaiset kukat kestää lyhyen ajan
ja pian terälehdet putoilevat hiljalleen maahan, kuin pehmeä sade.

rengastettu

                                       Meriharakat odottaa kevään etenemistä.

jäät alkaa sulaa

                 Aurinko lämmittää ja sulattaa järven rantoja. Joutsenet lepäilivät jäällä

onko tämä jo kevättä

           Lumet sulaa           
          joet juoksee, 
          virta kulkee joutuisaan.

vielä on aikaa

                          Sorsat järven jäällä odottaa jäitten sulamista.