%20vesipisarat.jpg)
Kesäkuu jatkuu kylmänä ja sateisena
Sade piiskaa ikkunaa,
tuuli humisee ikknoissa.
Juhannus tuo mieleen vilinää, juhlia ja yöttömiä öitä.
Mutta joillekin, juhannus on rauhan ja hiljaisuuden aikaa.
Se on päivä, jolloin voi nauttia arjen pienistä asioista.
Juhannusaattona haetaan saunavastan ainekset metsästä.
Ja illansuussa on ohjelmassa perinteinen juhannussauna.
Lämpimät löylyt rentouttavat lihaksia ja mielen,
pesten pois arjen kiireet ja huolet.
Saunomisen jälkeen on mukava lepäillä nojatuolissa.
Ilta kuluu television parissa, sillä se ei vaadi liikaa ajatustyötä,
vaan siinä saa rentoutua ja mieli saa levätä.
Juhannuspäivä alkaa aikaisella aamulla,
kun luonto herää ja valo on täyttänyt huoneen.
Aamu on täynnä hiljainen,
naapuritkin ovat poistuneet muualle juhannuksen viettoon.
On aikaa omille ajatuksille ja rauhalliselle hetkelle
kahvipöydän äärellä.
Avoimesta ikkunasta kuulen lintujen laulua.
Juhannuksen aika on hiljaista,
kukaan ei käy kylässä,
eikä itse tunne tarvetta lähteä minnekään.
Oma koti tarjoaa turvallisen ja rauhallisen pesän.
Ei ole aikatauluja, on vain omaa aikaa.
Ilta hiipii hiljalleen,
ja aikaisin nukkumaan meno tuntuu luontevalta.
Uni tulee rauhallisen päivän jälkeen.
Seuraavana aamuna herätään taas aikaisin,
virkistyneenä ja valmiina uuteen päivään
rauhalliseen ja seesteiseen tapaan.
Juhannuksen aika on täynnä omaa rauhaa.
Tänään juhlin itseäni,
onneni itse teen ja
ilahdutin itseäni
kukkakimpulla.
Vanhempana oleminen opitaan omilta vanhemmilta. Jos omaa isän tai äidin mallia ei ole ollut, vanhemmuuteen liittyy epävarmuutta. Ilman vanhemman identiteettiä on vaikea rakentaa olla vanhempi.
Jos vanhemman omaan lapsuuteen liittyy epävarmuutta, traumaattisia muistoja ja kokemuksia, hän voi siirtää tunteita ja kokemuksia tiedostamattaan, omille lapsilleen
Kun vanhempi kamppailee omien vanhemmuuteen liittyvien tunteidensa kanssa ja käsittelee omia lapsuudenaikaisia traumojaan, hän tuntee oman haavoittuvuutensa. Vanhemman kyvyttömyys toimia toisin, voi aiheuttaa emotionaalista
etäisyyttä omiin lapsiinsa.
Aikuisena vanhempi ja lapsi käsittelee omia lapsuudenkokemuksiaan ja niihin liittyviä traumoja. Lapsi voi toistaa samoja virheitä, kuin vanhempansa, koska ei tiedä tai osaa parempaa tapaa toimi ja ellei lapset itse keksi tapaa toimia toisin. Vanhempien epävarmuus heijastuu takaisin lasten kautta, heidän tahtomattaan, .
Vanhempien on tärkeä oppia antamaan anteeksi itselleen ja tiedostamaan, että on tehnyt parhaansa niillä resursseilla ja tiedolla, jotka heillä on ollut.
(teksti tekoälyn avustama)
Lähdin ulkoilemaan metsään, josta olin käynyt joskus menneinä vuosina käynyt keräämässä sieniä. Siellä metsässä, puiden tiheän lehvästön kätkemänä, näkyi vanha, hylätty rakennus. 
Mutta nyt, rakennuksen kylkeen oli ilmestynyt kirkkaita graffiteja ja aivan tuore päivämäärä.
Kirkkaat värit rikkoi hökkelin harmauden, kuin kontrastina rakennuksen synkkyydelle.
Joku kulkija, ehkä etsien menneisyyttä tai jättäen jäljen tulevaisuuteen, oli piirtänyt siihen oman tarinansa.
Se oli kuin hiljainen huuto hökkelistä, muistutus siitä, että vaikka paikat unohtuvat, niin ihmisen tarinat elävät yhä.
Joki virtaa verkalleen, kertoo tarinaa menneeseen.
Vanha rakennus, menneet päivät,
monta laulua sen seinät kuulivat,
kaihoisat sävelet, soimaan jäivät.
uutta romanssia alkavan luulivat.
Nyt unohtunut paikka ja ovet valittaa,
lahonneet lattiat eivät tanssiin kutsu,
huoneissa kylmyys, tuuli puhaltaa
vaan entiset muistot elävät huoneissa.
