juhannuskokko vie muistot lapsuuteen

Juhannuskokko vie muistot lapsuuteen, niin kaukaiseen.

tänään juhlin itseäni onneni itse teen

Tänään juhlin itseäni, 
onneni itse teen ja 
ilahdutin itseäni 
kukkakimpulla.

vanhempana olemisen vaikeus

 Vanhempana oleminen opitaan omilta vanhemmilta. Jos omaa isän tai äidin mallia ei ole ollut, vanhemmuuteen liittyy epävarmuutta. Ilman vanhemman identiteettiä on vaikea rakentaa olla vanhempi.
Jos vanhemman omaan lapsuuteen liittyy epävarmuutta, traumaattisia muistoja ja kokemuksia, hän voi siirtää tunteita ja kokemuksia tiedostamattaan, omille lapsilleen

Kun vanhempi kamppailee omien vanhemmuuteen liittyvien tunteidensa kanssa ja käsittelee omia lapsuudenaikaisia traumojaan, hän tuntee oman haavoittuvuutensa. Vanhemman kyvyttömyys toimia toisin, voi aiheuttaa emotionaalista etäisyyttä omiin lapsiinsa.

Aikuisena vanhempi ja lapsi käsittelee omia lapsuudenkokemuksiaan ja niihin liittyviä traumoja. Lapsi voi toistaa samoja virheitä, kuin vanhempansa, koska ei tiedä tai osaa parempaa tapaa toimi ja ellei lapset itse keksi tapaa toimia toisin. Vanhempien epävarmuus heijastuu takaisin lasten kautta, heidän tahtomattaan, .

Vanhempien on tärkeä oppia antamaan anteeksi itselleen ja tiedostamaan, että on tehnyt parhaansa niillä resursseilla ja tiedolla, jotka heillä on ollut.
(teksti tekoälyn avustama)

hiljainen huuto hökkelistä

Lähdin ulkoilemaan metsään, josta olin käynyt joskus menneinä vuosina käynyt keräämässä sieniä. Siellä metsässä, puiden tiheän lehvästön kätkemänä, näkyi vanha, hylätty rakennus.
Sen pystyyn jääneet seinät olivat harmaantuneet ajan saatossa.
Sammal oli vallannut kivijalan  ja kasvillisuus oli alkanut ottaa pihaa takaisin luonnon haltuun. Rakennus oli kuin muisto menneestä, hiljainen todistaja unohdetuista ajoista.
Paikka on ollut pitkään koskematon.

Mutta nyt, rakennuksen kylkeen oli ilmestynyt kirkkaita graffiteja ja aivan tuore päivämäärä.
Kirkkaat värit rikkoi hökkelin harmauden, kuin kontrastina rakennuksen synkkyydelle. 
Joku kulkija, ehkä etsien menneisyyttä tai jättäen jäljen tulevaisuuteen, oli piirtänyt siihen oman tarinansa. 
Se oli kuin hiljainen huuto hökkelistä, muistutus siitä, että vaikka paikat unohtuvat, niin ihmisen tarinat elävät yhä.

   "Tekoälyn avustama teksti, mutta lopullinen teksti ja sisältö ovat omiani."

vanhan myllyn tarinaa

 Joki virtaa verkalleen, kertoo tarinaa menneeseen.
Siellä seisoo vakaana vesimylly, aikaa uhmaavana.
Monet sukupolvet mylly näki, työn ja toiveet, arjen väki.
Sisällä kaikuivat äänet jylhät, kun kiven hampaat viljaa jäyti.
Jauhoksi muuttui jyväset viljan, leivän tuoksu jo levisi ilmaan.






Nyt se viipyy paikallaan hiljaa, muistoissaan elää jäytäen viljaa
Virta yhä solisee, koski pauhaa, mylly lepää, aikojen saattamaa.
Vanhoja kaikuja se meille kantaa, menneen työn ja elämän kuvia antaa.

suopursun tuoksua alkukesällä

Rämeen reunalla suopursu tuoksuu.

unohdettu tanssipaikka

Vanha rakennus, menneet päivät,
monta laulua sen seinät kuulivat,
kaihoisat sävelet, soimaan jäivät.
uutta romanssia alkavan luulivat. 

Nyt unohtunut paikka ja ovet valittaa,
lahonneet lattiat eivät tanssiin kutsu,
huoneissa kylmyys, tuuli puhaltaa 
vaan entiset muistot elävät huoneissa.

ketunleipä ja sudenmarja

Ketunleipä ja sudenmarja kukkivat suunnilleen samaan aikaan alkukesällä. Kumpikin kasvaa samantyyppisissä metsissä, sudenmarja on myrkyllinen, ketunleipä eli käenkaali ei ole

sammakontoukkia lammella

 Lammikko hiekkakuopassa, rantavedessä oli sammakontoukkia.

rentukka kukkii rannalla